Sandra Williams ja Starr Duncan Lowe muodostavat lukemattomilla Daptone-sessioilla esiintyneen The Dapettes -taustalauluduon. New Yorkin Bronxissa varttuneen parivaljakon ystävyys on peruja jo 80-luvulta. Seuraavalla vuosikymmenellä he esiintyivät yhdessä silloin vielä tuntemattoman Sharon Jonesin kanssa paikallisissa ympyröissä. Myöhemmin Jonesin vakiinnutettua asemansa Saun ja Starr ovat toimineet artistin kiertueilla ja levytyksillä taustalaulajina. Töiden määrän tasaisesti lisääntyessä ja 2014 julkaistun ensisinglen hyvän myynnin siivittämänä duon oli aika astua omilleen pitkäsoiton myötä.
Albumi sisältää Daptone-julkaisuilla tutuiksi tulleet peruselementit: originellit sävelmät, retrohenkisen soundimaailman, ilmavat sovitukset, kiinnostavan rytmillisen taustan sekä laadukkaat solistit. Jo heti kiekon ensisävelistä selviää, että Saun ja Starr ovat erittäin päteviä ja sielukkaita vokalisteja. Tyyli on melodista ja rentoa 60-luvun soulia, johon Dap-Kings -yhtyeen olennaiseen pureutuva rytmillinen ilme istuu saumattomasti.
Naislaulajista kun on kyse, niin vertailua Sharon Jonesiin on vaikea väistää. Musiikillisia yhtymäkohtia on kieltämättä runsaasti. Duon esityksiiin tuo omalaimaisuutta melodinen ja laadukas biisimateriaali sekä ajoittaiset esiin pompahtavat 60-luvun pop-soul -vaikutteet. Oman positiivisen mausteensa keitokseen antavat myös duon lauluharmoniat. Bändin työskentely on todella ensiluokkaista! Yhtyeen luomaan aina hieman funkahtavaan otteeseen on kenen tahansa laulajan helppo astua.
Daptone on taas onnistunut tuomaan päteviä ”uusia” artisteja Charles Bradleyn, Naomi Sheltonin ja Sharon Jonesin rinnalle. Nämäkin edellä mainitut nimet olivat vielä reilu vuosikymmen sitten suuremmalle yleisölle liki tuntemattomia. Nyt vuosia taustajoukoissa marinoituneet Shaun & Starr ovat valmiita nousemaan tuolle samalle tasolle. Duo oli jo loppuvuodesta 2015 ensimmäisellä Euroopan kiertueellaan. Jatkoa myös levytysuralle on helppo ennustaa tämän onnistuneen debyyttialbumin ja sen saaman positiivisen vastaanoton myötä.
J-P Berg
(julkaistu BN-numerossa 1/2016)
